Matkapuhelimet ja säteily

Arkikielessä sana "säteily" herättää paljon tunteita. Säteily mielletään herkästi pelottavaksi ja vaaralliseksi asiaksi, jolta pitää kaikissa tilanteissa suojautua. On kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkiksi sähkömagneettinen säteily on osa jokapäiväistä arkeamme. Näkemämme valo, mikroaaltouunien käyttämät aallot sekä esimerkiksi lämmittimien lähettämä infrapunasäteily ovat sähkömagneettista säteilyä. Jopa oma kehomme lähettää infrapunasäteilyä, eli lämpöenergiaa.

Matkapuhelimet käyttävät viestinnässä sähkömagneettista säteilyä. Sähkömagneettisen säteilyn ominaisuuksia ovat nopeus, taajuus sekä aallonpituus. Taajuus ja aallonpituus määrittävät, millaiseen tarkoitukseen säteilyä voidaan käyttää. Tätä on demonstroitu kuvassa 1. Matalataajuisia aaltoja voidaan käyttää esimerkiksi radiolähetysten kuljettamiseen, kun taas korkeataajuiset aallot soveltuvat esimerkiksi kuvantamiseen.

Sähkömagneettisen säteilyn luokittelu taajuuden mukaan

Säteilylajit

Sähkömagneettinen säteily jaetaan taajuuden perusteella ionisoivaan ja ei-ionisoivaan säteilyyn. Korkeataajuinen säteily, esimerkiksi kuvantamisessa käytettävä röntgensäteily, kuuluu ionisoivaan säteilyyn. Ionisoivan säteilyn määritelmään kuuluu, että sillä on riittävästi energiaa solujen DNA:n eli perimäaineksen vaurioittamiseen. Mikäli DNA vaurioituu, eivätkä solujen korjausmekanismit pysty korjaamaan vaurioita, terveyshaittojen riski kasvaa.

Ei-ionisoivalla säteilyllä ei määritelmän mukaan ole kykyä vaurioittaa solujen DNA:ta, koska sen energia ei ole riittävän suuri irrottamaan atomeista elektroneja tai rikkomaan molekyylejä. Ei-ionisoivaan säteilyyn kuuluvat esimerkiksi näkyvä valo sekä matkapuhelimien käyttämät radioaallot. Vaikka ei-ionisoiva säteily ei pysty muokkaamaan DNA:ta, se pystyy esimerkiksi lämmittämään ainetta. Esimerkiksi mikroaaltouunin ja infrapunasaunan toiminta perustuu ei-ionisoivan säteilyn kykyyn saada molekyylit värähtelemään nopeammin, mikä havaitaan lämpötilan kohoamisena.

Ionisoivan säteilyn terveysriskit ovat laajalti tunnettuja, ja haitallisuus perustuu säteilyn kykyyn vaurioittaa solun DNA:ta eli perimäainesta. Ionisoivaa säteilyä ovat esimerkiksi röntgensäteily sekä UV-säteily. Näillä säteilylajeilla on riittävästi energiaa DNA-muutosten aikaansaamiseen, ja ylimääräistä altistusta on syytä välttää esimerkiksi kohonneen syöpäriskin vuoksi. Ionisoivaan säteilyyn lasketaan myös hiukkassäteily, jota voi syntyä esimerkiksi radioaktiivisten atomien hajotessa.

Mitä COSMOS tutkii?

COSMOS-tutkimus keskittyy matkapuhelimien käyttämään säteilyyn, joka on ei-ionisoivaa, radiotaajuista sähkömagneettista säteilyä. Ei-ionisoiva säteily ei pysty suoraan vahingoittamaan DNA-juostetta, eli esimerkiksi näkyvälle valolle (esimerkiksi hehkulampun valo) tai matkapuhelimen säteilylle altistuminen ei nykytiedon mukaan kohota syöpäriskiä.

Tutkimuksissa ei ole löytynyt mekanismia, jolla matkapuhelimen käyttö voisi aiheuttaa esimerkiksi kohonneen syöpäriskin. Tämä ei kuitenkaan vielä todista, ettei matkapuhelimen käytöllä voisi olla yhteyttä terveysongelmiin. Yhteyden selvittämiseksi on päädytty laajaan, niin sanottuun epidemiologiseen kohorttitutkimukseen.

Epidemiologia tieteenalana selvittää esimerkiksi seurantatutkimuksin, onko altisteen (COSMOS-tutkimuksessa matkapuhelimen käytön määrä) ja vastetapahtuman (esimerkiksi aivokasvaimen kehittyminen) välillä yhteyttä. Epidemiologisessa tutkimuksessa ei oteta kantaa siihen, millä mekanismilla mahdollinen terveysvaikutus syntyy, vaan ainoastaan siihen, onko altisteen ja vasteen välillä yhteyttä.

Mitä suurempi tutkimusaineisto saadaan kerättyä, sitä luotettavampia tutkimustuloksia saadaan. COSMOS-tutkimus toteutetaan yhteistyössä useiden maiden tutkimusryhmien kanssa, jotta tutkittavien henkilöiden määrä saadaan mahdollisimman suureksi ja monipuoliseksi.

Lähteet:

http://www.scampstudy.org/wordpress/wp-content/uploads/2014/05/The-electromagnetic-spectrum1.pdf

http://www.stuk.fi/aiheet/mita-sateily-on